Vappupuhe

Vappu on perinteinen työväen, opiskelijoiden ja kevään juhla. Elämän ja ihmisten juhla. Vappuna on jo pitkään ollut tapana kerääntyä yhteen juhlimaan kevään tuloa, viihtymään yhdessä sekä puhumaan politiikkaa. Viime vuosikymmeninä vappu on epäpolitisoitunut ja muuttunut yhä enemmän yleiseksi kevään karnevaaliksi.

Tämä on harmi, sillä vappu on erinomainen ajankohta nostaa esille epäkohtia ja tuoda näkyville ihmisten ääntä ja joukkovoimaa. Erityisesti nyt, suurten kriisien ja muutosten aikana olisi tärkeää tehdä näkyväksi ihmisten ajatuksia nykyisestä maailmanmenosta.

Viime aikojen uutiset ovat olleet kuin pahasta unesta. Työntekijät ovat joutuneet puolustusasemiin hallituksen ja työnantajaosapuolen vilautellessa perusihmisoikeuden -lakko-oikeuden, rajoittamista. Keskustelu käy kuumana myös työurien pidentämisestä, joka haluttaisiin tehdä näyttämällä keppiä työntekijöille ja opiskelijoille.
Opiskelijoille viime aikojen uutiset ovat olleet kylmää hikeä nostattavia. Lukukausimaksuilla ja lainanotolla opiskelijoita haluttaisiin kepittää valmistumaan nopeammin.
Uuden yliopistolain lupaama lisäautonomia näyttää tarkoittavan vapautta rahoituksen puutteessa supistaa toimintaa. Oulun yliopisto on autonomisessa rahoituspulassaan tehnyt päätöksen Kajaanin opettajankoulutuksen lakkauttamisesta ja suunnitellut kielikeskuksen alasajoa.

Myös kolmas vapun juhlakalu eli kevät voi huonosti.
Ihmiskunta ajaa itseään ja maapalloa kohti synkkää ydintalvea kun ympäristökatastrofia ja ilmastonmuutosta ei oteta tosissaan. Saamme jatkuvasti lukea uusista ympäristötuhoista ja maiden lipeämisestä päästövähennystavoitteistaan.
Ympäristö ja maapallon tulevaisuus ollaan valmiita uhraamaan talouskasvulle ja suuryritysten voitontavoittelulle.

Peli kovenee. Historia tuntuu kiihtyvän ja muutoksia tapahtuu yhä kovenevalla aikataululla. Ihmiset ja luonto ovat altavastaajan asemassa pääomapiirien tiukentaessa otettaan.

Kovenevassa meiningissä työläiset ja köyhät kääntyvät toisiaan vastaan vaikka yhteinen vihollinen on jossain ihan muualla.
Mieleeni tulee vanha demokraattisen nuorisoliiton juliste, jossa porvari potkaisee työläistä, joka sitten suuntaan vihansa ulkomaalaisia kohtaan. Monimutkaisista yhteiskunnallisista ongelmista syytetään yksinkertaistaen maahanmuuttajia. Rasismi on helppoa, keskustelu ja todellinen analyysi vaikeampaa.
Porvari nauraa partaansa myös kun ammattialat nahistelevat keskenään ja arvostelevat toistensa työtaisteluita. Solidaarisuus näyttää unohtuvan kun ajatellaan, että toisten hyvät työehdot ovat jotenkin meiltä pois.
Taloudellisten ongelmien aikana nostaa myös päätään ajattelu, ettei meillä ole juuri nyt varaa ottaa ympäristöasioita huomioon. Tosiasiassa meillä ei ole varaa olla ottamatta niitä huomioon.

En kuitenkaan suosittele luovuttamista tai puolustusasemiin kaivautumista.
Meidän tulee edelleen taistella yhdessä yhteisten etujen puolesta, sillä ihmiset Suomessa ja maailmalla eivät ole koskaan saavuttaneet mitään ilman yhteistä kamppailua. Joukoissa on edelleenkin voimaa.



Tarvitaan uudenlaisia organisoitumisen muotoja ja käytäntöjä, sekä avointa keskustelua ja yhteistyötä. Vanhat järjestäytymisen muodot eivät välttämättä enää vastaa nykyisiin yhteiskunnan ja työelämän vaatimuksiin, joten on kehiteltävä uusia yhteenliittymisen ja taistelun keinoja. Tarvitaan uutta globaalia solidaarisuutta ja yhteistyötä, sillä pääoma ei välitä rajoista eikä pitäisi työläistenkään välittää.

Yhteiskunnallisen keskustelun avaimet ovat tällä hetkellä porvarillisella leirillä. Ihmisten ja ympäristön ääni ei kuulu voimakkaiden määritellessä keskustelun aiheet ja tavat. Vasemmiston ja työväen on kyseenalaistettava valitseva oikeistolainen puheenparsi, jossa sellaisilla sanoilla kuin suomen kilpailukyky ja talouskasvu häivytetään luokka- ja eturistiriitoja. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi.
Nyt vastakkainasettelu pyritään rakentamaan tavallisten ihmisten välille, vaikka meneillään on historian mittakaavassa ennennäkemätön varallisuuden kasaantuminen ja uusjako sekä yhäti kiihtyvä luonnonvarojen riisto. On meidän tehtävämme tehdä tämä kehitys näkyväksi ja todelliset vastakkainasettelut tunnetuiksi.

On rohkeasti kyseenalaistettava vallitsevaa järjestystä, puolustettava ja vaadittava oikeuksiamme sekä nostettava keskusteluun uusia avauksia kuten hyvinvoinnin mittaamisen uudelleen määrittely ja talouskasvuimperatiivin kyseenalaistaminen, minimipalkka, työn jakaminen, suora demokratia, kulutuksen vähentäminen, perustulo ja radikaali ympäristöreformi. On otettava keskustelu haltuun ja määriteltävä uudelleen kehityksen suunta ja lähtökohdat. Lähtökohtana vaatimuksille on oltava ihmisten todellinen hyvinvointi luonnon kestokyvyn puitteissa.
Rahanvallan ajan lopettaminen ja ihmistenvallan ajan alku.
Yhdessä me voimme ja yhdessä me pystymme. Jos haluamme.

Hyvää vappua.

Yritykset eivät tuota palveluja hyvää hyvyyttään

Elinkeinoelämän Keskusliitto lobbaa vahvasti ympäri Suomea yksityisiä palveluja julkiseen palvelutuotantoon. EK näkee, että tulevaisuuden haasteet edellyttävät
yksityisten yritysten ja julkisen vallan yhteistyötä. EK myös näkee kuntaliitosten tarjoavat mittakaavaedut houkuttelevana mahdollisuutena. Vuoden 2013 alussa muodostuva uusi Oulun kaupunki laajoine palvelualueineen on houkutteleva kohde suurille yksityisille palveluntuottajille. Tärkeimpinä yksityistämisen mahdollisuuksia tarjoavina kunnallisina aloina EK:n johtaja Jukka Ahtela näkee sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutuspalvelut. Myös muun muassa teknisellä puolella ja vesihuollossa nähdään mahdollisuuksia yksityistämiseen.

Toisin kuin EK väittää, koko kansakunta ei hyödy kunnallisten palveluiden yksityistämisestä. Yksityistämisestä hyötyvät ensisijaisesti palveluja tuottavat yritykset, jotka ovat usein suuria monikansallisia yhtiöitä.

Useissa viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on todettu, että yksityistetyt kunnalliset palvelut tulevat kuntalaisille omaa palvelutuotantoa kalliimmaksi ja palveluiden määrä ja laatu heikkenee. Kansaneläkelaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan yksityiset palveluntuottajat hoitavat lääkäripalveluiden ulkoistamistilanteissa jopa 40 prosenttia vähemmän toiminnoista kuin kunnan oma terveyskeskus.

Kuntalaisten tasa-arvo heikkenee, kun pienituloiset jatkavat heikentyvien kunnallisten palveluiden käyttämistä rikkaimpien siirtyessä käyttämään osittain julkisin varoin kustannettuja yksityisiä palveluja. Palveluseteleitä käytetään tähän. Esimerkiksi vanhustenhoivassa yksityiset yritykset kuorivat kermat päältä ja
ottavat varakkaat ja helposti hoidettavat vanhukset asiakkaikseen. Kunnalliset palvelut taas hoitavat haastavaa hoivaa tarvitsevat ihmiset rapautuen samalla rahoituspohjan kaventuessa.

Tämä kaikki onkin aivan johdonmukaista, sillä yritykset eivät tuota palveluja hyvää hyvyyttään. Yritykset toimivat kunnallisessa palvelutuotannossa samalla logiikalla kuin muussakin yritystoiminnassa, eli voittoja maksimoiden. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tavoitteena ei siis ole tuottaa laadukkaita palveluja tai parantaa kuntalaisten hyvinvointia. Yksityistettyjen palveluiden kustannukset ja osakkeenomistajien ja yritysjohtajien välistä vetämät voitot ovat joko verorahoja tai kuntalaisten maksamia palvelumaksuja.

Omassa palvelutuotannossa voidaan palvelut tuottaa omakustannehintaan, kun välissä ei ole ketään vetämässä voittoja. Ei ole olemassa myöskään mitään syytä sille, miksei oma palvelutuotanto voi olla yhtä tehokasta kuin yksityinenkin. Julkisessa tuotannossa palvelutuotanto on myös demokraattisessa kontrollissa, edustuksellisen kunnallisen päätöksenteon kautta.

Oulun kaupunginvaltuusto käsitteli Ritaharjun monitoimitalon tukipalveluiden kilpailuttamista 26.4., mutta päätti jättää asian pöydälle. Asia tulee uudelleen käsittelyyn touko- tai kesäkuun aikana. Ritaharju on vain yksi palvelupiste, mutta esitys päänavauksesta kilpailuttamiselle on merkittävä askel kohti julkisen palvelutuotannon alasajoa. Oulun kaupungin omistajapolitiikka 2020 -virkamiesluonnoksessa on myös kammottavia linjauksia kaupungin toiminnan yhtiöittämisestä ja oman toiminnan alasajosta. Luonnoksessa mm. linjataan, että Sivakan pitäisi tulevaisuudessa keskittyä vain sosiaaliseen asuntotuotantoon. Tämä tarkoittaisi suurimman osan kaupungin vuokratalojen, joissa tuhannet oululaiset asuvat, myymistä yksityisille. Tämä johtaisi vuokratason nousuun ja mahdollisiin joukkohäätöihin.

Kunnallisten palveluiden laadusta, tasa-arvoisuudesta ja kustannuksista välittävien
kansalaisten tulisi olla erittäin huolestuneita julkisten kunnallisten palveluiden yksityistämisestä, joka varmasti tulee johtamaan kunnallisten palveluiden heikkenemiseen ja ihmisten eriarvoistumiseen.

Elämäni bloggaajana

Päätin näin lähestyvän vapun kunniaksi alkaa vihdoin bloggaamaan. Minulla on ollut jo pidemmän aikaan mielessä oman poliittisen blogin perustaminen, mutta se aina jäänyt "kiireellisempien" asioiden jalkoihin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ajatuksena olisi kommentoida mieltäni askarruttavia aiheita, lähinnä politiikan saralta. Olen aktiivisesti mukana Oulun kunnallispolitiikassa sekä opiskelijapolitiikassa, joten kommenttia voi odottaa ainakin niiltä saroilta. Lisäksi seuraan aktiivisesti valtakunnan politiikkaa sekä maailman tapahtumia ylipäätään. Aihealueista eniten kiinnostavat talouspolitiikka, ympäristö, työllisyys ja toimeentulo sekä koulutuspoliittiset asiat. Välillä tulee varmaan kirjoitettua myös henkilökohtaisista asioista, mutta kuten tunnettua: henkilökohtainen on poliittista.

Olen siis avoimen vasemmistolainen toimija. Toimin aktiivisesti Vasemmistoliitossa ja Vasemmistonuorissa, mutta blogissa kirjoittamani asiat edustavat omaa ajatteluani ja kannan niistä yksin vastuun.

Valitsin blogin otsikoksi Ihmisten vallan aika, sillä se kuvastaa hyvin viime aikaisia pohdintojani yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Talouskasvu ja Suomen kilpailukyky ovat kyseenalaistamattomia mantroja, joita hoetaan yhteen ääneen politiikan oikealla ja vasemmalla laidalla. Yhteiskunta on valjastettu talouskasvun palvelukseen, vaikka lapsikin tajuaa rajattoman kasvun mahdottomuuden rajallisten resurssien maapallolla. Luonnon kestokyky ja ihmisten hyvinvointi ovat toissijaisia asioita, jotka ollaan milloin vain valmiita uhraamaan talouskasvun alttarille.
Tarvitaan siirtymää rahanvallan ajasta ihmisten vallan aikaan. Yhteiskuntaan, jossa on enemmän aikaa ja vähemmän roinaa.
Syventymistä aihepiiriin seuraa myöhemmin...

Toivon kirjoitusten asiallista kommentointia ja kysymyksiä. Asiattomuudet ja henkilökohtaisuudet tulen poistamaan.