Tekemäni valtuustoaloite 11.10.2010:
Siviilipalvelus on perustuslain takaama vaihtoehto varusmiespalvelukselle. Sen voi suorittaa asevelvollinen henkilö, jonka eettinen tai uskonnollinen vakaumus estää varusmiespalveluksen suorittamisen. Sen pituus on 362 vuorokautta ja se koostuu noin kuukauden kestävästä koulutusjaksosta sekä noin 11 kuukauden mittaisesta työpalvelusta. Yleensä työpalvelu suoritetaan valtion tai kunnan laitoksessa tai järjestöissä. Työpalveluspaikaksi ei kelpaa voittoa tavoitteleva yritys. Kunnat ovat merkittäviä siviilipalvelusmiesten työllistäjiä.
Siviilipalvelusmiehet hakevat paikkansa omatoimisesti. Oulussa on pulaa palveluspaikoista. Paikan löytämättömyys on usein syynä palveluksen keskeyttämiseen. Palveluksensa keskeyttäneet ovat erityisen herkkä ryhmä syrjäytymään. Palveluspaikan odottaminen voi myös viivästyttää opintojen aloittamista. Oulun kaupungin eri hallintokunnat on tähän saakka työllistäneet vuositasolla yhteensä vain alle 10 siviilipalvelusmiestä, vaikka varovaistenkin arvioiden mukaan Oulussa on vuositasolla useita kymmeniä siviilipalvelusta suorittavia nuoria.
Valtuustokyselyn vastauksen perusteella esteenä työpalveluspaikkojen tarjoamiseen ovat muun muassa työtehtävien vaatima ammatillinen osaaminen, työhön perehdyttämisen työläys, tiedon puute ja kustannustekijät.
Oulun kaupungin tulisi tuntea vastuunsa siviilipalvelusmiesten työllistäjänä ja lisätä työllistämistä nykytasosta. Työllistämisen lisääminen hyödyttäisi sekä kaupunkia että siviilipalvelusmiehiä. Siviilipalvelusmiehet ovat kaupungille halpaa ja verrattain pitkäaikaista työvoimaa. Työllistäminen antaa siviilipalvelusmiehille tärkeää työkokemusta ja paikan nopea löytyminen ehkäisee esimerkiksi opintojen viivästymistä. Kaupungin eri hallintokunnissa on runsaasti tehtäviä, joihin sivareita voidaan työllistää. Tälläisiä ovat esimerkiksi tehtävät, jotka eivät vaadi varsinaista ammatillista koulutusta, avustavat tehtävät ja tehtävät, jotka vastaavat sivarin harrastuneisuutta/koulutusta. Sivareita käytetään esimerkiksi Helsingin sosiaalitoimessa mekaanisessa etuisuuslaskennassa, jolloin sosiaalityöntekijät voivat keskittyä varsinaiseen työhönsä. Näin voittajina ovat sekä kaupunki ja kaupunkilaiset että työllistettävät sivarit.
Käytännössä asia voidaan hoitaa siten, että keskushallinto toimii siviilipalvelusmiesten työllistäjänä ja sivarit sijoitetaan työtehtäviinsä hallintokuntiin. Rekrytointiprosessiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tehtäviin saadaan soveltuvia palveluksensuorittajia.
Esitämmekin, että kaupunki kartoittaa mahdolliset palveluspaikat ja tarjoaa nykyistä enemmän työpalveluspaikkoja ja keskushallinto ohjeistaa hallintokuntia siviilipalvelusmiesten työllistämismahdollisuuksista sekä huolehtii siitä, että siviilipalvelumiehen ottamiseen liittyvät hallinnolliset velvoitteet hoidetaan keskitetysti tai ohjeistetaan selkeästi.
tiistai 12. lokakuuta 2010
lauantai 2. lokakuuta 2010
Keskusta kehittyy, mutta mihin suuntaan?
Oulu-lehdessä 2.10. julkaistu tekstini:
Oulun keskustan kehittäminen vaikuttaa ikuisuusprojektilta. Kallioparkki kaatui vuosi sitten omaan mahdottomuuteensa ja Rotuaarin pallokin saa jäädä. Pientä muutosta on tapahtunut toki koko ajan, mutta isommat suuntaviivat ja tulevaisuuden tavoitteet ovat jo pidemmän aikaa olleet hukassa.
Tänä syksynä keskustan kehittäminen tulee taas ajankohtaiseksi. Valtuusto linjaa tulevaisuuden kehityksen suunnan, päättäen samalla paljon keskustelua herättävistä pysäköintiratkaisuista. Niiden puiminen on kuitenkin viime vuosien keskusteluissa saanut liian suuren painoarvon. Keskustan kehittäminen tarkoittaa muutakin kuin parkkiruutujen sijoittamisen pohdintaa.
Oulun keskustaa on kehitettävä ihmisten ehdoilla ympäristön vaatimukset huomioiden. Jos ihmiset eivät viihdy keskustassa eivät kaupatkaan menesty. Kaupungin keskustassa pitää voida viihtyä myös vaikka ei ostakaan mitään. Viihtyvyyden kannalta olennaista ovat riittävät puistoalueet. Erityisesti Hupisaarten ja Hietasaaren isot puistomaiset keitaat kaupungin keskellä on myös tulevaisuudessa säilytettävä. Yhdessä pienempien keskustan puistojen kanssa ne luovat ihmisten hyvinvoinnille olennaisia henkireikiä kaupunkitohinan keskelle. Myös kulttuuri on keskustan viihtyvyyden kannalta olennaista. Oulu voisi ottaa mallia monista muista kaupungeista ja tuoda kulttuuria suoraan katukuvaan. Esimerkiksi Tampereella on runoja katukivetyksessä ja Helsingissä ulkoilmataidenäyttelyitä.
Keskustaa pitää ehdottomasti laajentaa, sillä Uusi Oulu ansaitsee kokonsa mukaisen kaupunkikeskustan. Luonnollinen laajennussuunta on Hallituskatua pitkin kohti Raksilaa. Myöskään keskustaa lähellä olevien kaupunginosien: Heinäpään, Tuiran ja Karjasillan, kaupunkimaista kehittämistä ei sovi unohtaa. Ydinkeskustassa rakennustilaa voi hankkia taloja korottamalla ja joissain paikoin täydennysrakentamisella. On erittäin tärkeää, että vanhaa rakennuskantaa säilytetään kaupungin moni-ilmeisyyden ja historiallisuuden kunnioittamiseksi. Oulu on jo valmiiksi surullisen kuuluisa vanhojen kiinteistöjen tuhoamisvimmastaan.
Keskustan kasvojenkohotuksessa on huomioitava tietysti myös liikenneratkaisut. Tulevaisuuden Oulua pitää kehittää ensisijaisesti joukko- ja kevyenliikenteen ehdoilla. Joukkoliikenne on tulevaisuuden liikkumismuoto jo ilmastonmuutoksen asettamien reunaehtojen vuoksi. Joukkoliikenne on nostattava kaavoitus- ja budjettiratkaisuissa etusijalle. Naurettavan kalliit bussilippujen hinnat on kyettävä painamaan alas. Kevytliikenne on sekä turvallista, terveellistä että ympäristöystävällistä, ja Oulun on pidettävä ratkaisuillaan kiinni maineestaan loistavana pyöräilykaupunkina. Keskusta-alueelle on esimerkiksi sijoitettava lisää pyöräparkkeja.
Henkilöautopysäköinti on ratkaistava hajautetulla mallilla. Uudelleen esiin kaiveltu keskitetty malli on riskialtis ja vanhanaikaiseen kaupunkikuvaan perustuva ratkaisu. Luultavasti 20 vuoden kuluttua on yksityisautoilu vähentynyt radikaalisti sen ilmastovaikutusten takia, ja Oululla olisi silloin käsissään turha maanalainen pysäköintiluolasto. Hajautettua mallia voidaan rakentaa hiljalleen, yksi pysäköintitila kerrallaan vastaamaan todelliseen tarpeeseen. Eihän kaikkia muniakaan tule vanhan sanonnan mukaan laittaa samaan koriin, ja tämä sama pätee pysäköintiratkaisuihin ja riskien hallintaan. Huoltoliikenne voidaan hoitaa Oulussa maanpäällisenä, kuten se hoidetaan suuremmissakin kaupungeissa.
Oulun keskustan kehittäminen vaikuttaa ikuisuusprojektilta. Kallioparkki kaatui vuosi sitten omaan mahdottomuuteensa ja Rotuaarin pallokin saa jäädä. Pientä muutosta on tapahtunut toki koko ajan, mutta isommat suuntaviivat ja tulevaisuuden tavoitteet ovat jo pidemmän aikaa olleet hukassa.
Tänä syksynä keskustan kehittäminen tulee taas ajankohtaiseksi. Valtuusto linjaa tulevaisuuden kehityksen suunnan, päättäen samalla paljon keskustelua herättävistä pysäköintiratkaisuista. Niiden puiminen on kuitenkin viime vuosien keskusteluissa saanut liian suuren painoarvon. Keskustan kehittäminen tarkoittaa muutakin kuin parkkiruutujen sijoittamisen pohdintaa.
Oulun keskustaa on kehitettävä ihmisten ehdoilla ympäristön vaatimukset huomioiden. Jos ihmiset eivät viihdy keskustassa eivät kaupatkaan menesty. Kaupungin keskustassa pitää voida viihtyä myös vaikka ei ostakaan mitään. Viihtyvyyden kannalta olennaista ovat riittävät puistoalueet. Erityisesti Hupisaarten ja Hietasaaren isot puistomaiset keitaat kaupungin keskellä on myös tulevaisuudessa säilytettävä. Yhdessä pienempien keskustan puistojen kanssa ne luovat ihmisten hyvinvoinnille olennaisia henkireikiä kaupunkitohinan keskelle. Myös kulttuuri on keskustan viihtyvyyden kannalta olennaista. Oulu voisi ottaa mallia monista muista kaupungeista ja tuoda kulttuuria suoraan katukuvaan. Esimerkiksi Tampereella on runoja katukivetyksessä ja Helsingissä ulkoilmataidenäyttelyitä.
Keskustaa pitää ehdottomasti laajentaa, sillä Uusi Oulu ansaitsee kokonsa mukaisen kaupunkikeskustan. Luonnollinen laajennussuunta on Hallituskatua pitkin kohti Raksilaa. Myöskään keskustaa lähellä olevien kaupunginosien: Heinäpään, Tuiran ja Karjasillan, kaupunkimaista kehittämistä ei sovi unohtaa. Ydinkeskustassa rakennustilaa voi hankkia taloja korottamalla ja joissain paikoin täydennysrakentamisella. On erittäin tärkeää, että vanhaa rakennuskantaa säilytetään kaupungin moni-ilmeisyyden ja historiallisuuden kunnioittamiseksi. Oulu on jo valmiiksi surullisen kuuluisa vanhojen kiinteistöjen tuhoamisvimmastaan.
Keskustan kasvojenkohotuksessa on huomioitava tietysti myös liikenneratkaisut. Tulevaisuuden Oulua pitää kehittää ensisijaisesti joukko- ja kevyenliikenteen ehdoilla. Joukkoliikenne on tulevaisuuden liikkumismuoto jo ilmastonmuutoksen asettamien reunaehtojen vuoksi. Joukkoliikenne on nostattava kaavoitus- ja budjettiratkaisuissa etusijalle. Naurettavan kalliit bussilippujen hinnat on kyettävä painamaan alas. Kevytliikenne on sekä turvallista, terveellistä että ympäristöystävällistä, ja Oulun on pidettävä ratkaisuillaan kiinni maineestaan loistavana pyöräilykaupunkina. Keskusta-alueelle on esimerkiksi sijoitettava lisää pyöräparkkeja.
Henkilöautopysäköinti on ratkaistava hajautetulla mallilla. Uudelleen esiin kaiveltu keskitetty malli on riskialtis ja vanhanaikaiseen kaupunkikuvaan perustuva ratkaisu. Luultavasti 20 vuoden kuluttua on yksityisautoilu vähentynyt radikaalisti sen ilmastovaikutusten takia, ja Oululla olisi silloin käsissään turha maanalainen pysäköintiluolasto. Hajautettua mallia voidaan rakentaa hiljalleen, yksi pysäköintitila kerrallaan vastaamaan todelliseen tarpeeseen. Eihän kaikkia muniakaan tule vanhan sanonnan mukaan laittaa samaan koriin, ja tämä sama pätee pysäköintiratkaisuihin ja riskien hallintaan. Huoltoliikenne voidaan hoitaa Oulussa maanpäällisenä, kuten se hoidetaan suuremmissakin kaupungeissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
