Olin eilen Degrowth Finlandin järjestämässä kasvutaloutta kyseenalaistavassa seminaarissa. Paikalla oli todella mielenkiintoisia kansainvälisiä puhujia ja satoja kuulijoita. Vaikuttaa siltä, että Suomessakin aletaan pikkuhiljaa herätä keskustelemaan talouskasvuimperatiivin asemasta ja mahdollisuuksista luoda vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.
Verkoston sivustolla on katsottavissa eiliset pääpuheenvuorot.
http://www.degrowthfinland.fi/
lauantai 25. syyskuuta 2010
perjantai 24. syyskuuta 2010
Tv-lupamaksu on perseestä
Suomessa maksetaan pian telkkarin katselusta yhä enemmän Ylen hallintoneuvoston päätettyä muutama viikko sitten korottaa tv-maksua 14 eurolla. Ensi vuonna television katselusta peritään 245 euron vuosimaksu. Suomesta tulee tv-katsojille keskivertoa kalliimpi maa Euroopassa. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa tv-luvasta peritään 191 euroa ja Isossa-Britanniassa vastaava summa on 148 euroa. Herää väistämättä kysymys, että miten ihmeessä opiskelijoiden odotetaan maksavan tv-lupa, joka on suuruudeltaan lähes kuukauden opintotuen kokoinen. Vai ajatellaanko kenties, ettei television kaltainen ylellisyys kuulu opiskelijan elämään?
Ihmisten into maksaa aina vain kallistuva tv-maksu on vähentynyt koko 2000-luvun. Samaan aikaan Ylen yllä leijuu uusien irtisanomisten uhka taloudellisen tilanteen kurjistuessa TV-maksun korotuksista huolimatta. Myös kaavailut pilkkomisesta luovat mustia pilviä Yleisradion tulevaisuudelle.
Selvää on, että Yle ei kykene tuottamaan kunnollisia palveluita ilman varmaa rahoitusta. Yleisradion puolueeton ja epäkaupallinen tiedonvälitys, monipuolinen kulttuurintuotanto sekä alueellinen ja vähemmistöt huomioonottava palvelu on vaarassa rahoituspohjan horjuessa.
Vasta kaatunut ja opiskelijoita paljon puhututtanut mediamaksu olisi sekin ollut ongelmallinen tapa hoitaa Ylen rahoitus. Kaikki olisivat joutuneet maksamaan tämän tasaveronomaisen maksun -tuloista, talouden koosta ja television omistamattomuudesta riippumatta. Jo nyt perittävä tv-maksu on tasaveronomainen kuluerä, jonka kohtelee pienituloisia epäoikeudenmukaisesti. Pakollinen mediamaksu olisi vielä pahentanut tilannetta.
Tv-luvalle ja mediamaksulle on kuitenkin olemassa vaihtoehto. Yleisradiolle voidaan luoda rahoitusmalli, joka takaa toiminnan pysyvyyden ja riippumattomuuden ottaen samalla huomioon kansalaisten maksukyvyn. Yleisradion rahoitus voidaan kerryttää rahastoon, jonka varat kerättäisiin pysyvällä verotuloihin kohdistuvalla korvamerkityllä osuudella. Tällä järjestelyllä olisi huomattavia etuja verrattuna tv- ja mediamaksuun sekä eduskunnasta riippuvaiseen suoraan vuosittaiseen budjettirahoitukseen.
Yleisradiolle korvamerkitystä verotulosta kartutettavan rahaston etuina ovat Yleisradion riippumattomuus suorasta budjettirahoituksesta ja kestävän rahoituksen turvaaminen ilman epäsosiaalista tasamaksua. Kyseessä on yksinkertainen menettely, jossa tietty prosenttiosuus valtion kaikista verotuloista ohjataan valtion radio- ja televisiorahastoon. Näin voidaan varmistaa Ylen rahoitus, luoda tarvittavaa vakautta ja varmistaa tiedonvälityksen vapaus ja riippumattomuus. Menettely edellyttää kuitenkin vähäisiä veronkorotuksia, esimerkiksi pääomaverotukseen tai korkeimpiin tuloveroluokkiin.
Yleisradion rahoitus on kriisissä, eikä porvarihallitus kyennyt tarjoamaan tähän vaihtoehtoa vaan sysäsi asian vaalien jälkeiselle ajalle epäoikeudenmukaisten mediamaksukaavailuiden synnytettyä kansalaisissa aiheellisen kritiikkimyrskyn. Malli Yle-rahastosta on toimiva ja yksiselitteinen ratkaisu Yleisradion rahoitusongelmiin.
Ihmisten into maksaa aina vain kallistuva tv-maksu on vähentynyt koko 2000-luvun. Samaan aikaan Ylen yllä leijuu uusien irtisanomisten uhka taloudellisen tilanteen kurjistuessa TV-maksun korotuksista huolimatta. Myös kaavailut pilkkomisesta luovat mustia pilviä Yleisradion tulevaisuudelle.
Selvää on, että Yle ei kykene tuottamaan kunnollisia palveluita ilman varmaa rahoitusta. Yleisradion puolueeton ja epäkaupallinen tiedonvälitys, monipuolinen kulttuurintuotanto sekä alueellinen ja vähemmistöt huomioonottava palvelu on vaarassa rahoituspohjan horjuessa.
Vasta kaatunut ja opiskelijoita paljon puhututtanut mediamaksu olisi sekin ollut ongelmallinen tapa hoitaa Ylen rahoitus. Kaikki olisivat joutuneet maksamaan tämän tasaveronomaisen maksun -tuloista, talouden koosta ja television omistamattomuudesta riippumatta. Jo nyt perittävä tv-maksu on tasaveronomainen kuluerä, jonka kohtelee pienituloisia epäoikeudenmukaisesti. Pakollinen mediamaksu olisi vielä pahentanut tilannetta.
Tv-luvalle ja mediamaksulle on kuitenkin olemassa vaihtoehto. Yleisradiolle voidaan luoda rahoitusmalli, joka takaa toiminnan pysyvyyden ja riippumattomuuden ottaen samalla huomioon kansalaisten maksukyvyn. Yleisradion rahoitus voidaan kerryttää rahastoon, jonka varat kerättäisiin pysyvällä verotuloihin kohdistuvalla korvamerkityllä osuudella. Tällä järjestelyllä olisi huomattavia etuja verrattuna tv- ja mediamaksuun sekä eduskunnasta riippuvaiseen suoraan vuosittaiseen budjettirahoitukseen.
Yleisradiolle korvamerkitystä verotulosta kartutettavan rahaston etuina ovat Yleisradion riippumattomuus suorasta budjettirahoituksesta ja kestävän rahoituksen turvaaminen ilman epäsosiaalista tasamaksua. Kyseessä on yksinkertainen menettely, jossa tietty prosenttiosuus valtion kaikista verotuloista ohjataan valtion radio- ja televisiorahastoon. Näin voidaan varmistaa Ylen rahoitus, luoda tarvittavaa vakautta ja varmistaa tiedonvälityksen vapaus ja riippumattomuus. Menettely edellyttää kuitenkin vähäisiä veronkorotuksia, esimerkiksi pääomaverotukseen tai korkeimpiin tuloveroluokkiin.
Yleisradion rahoitus on kriisissä, eikä porvarihallitus kyennyt tarjoamaan tähän vaihtoehtoa vaan sysäsi asian vaalien jälkeiselle ajalle epäoikeudenmukaisten mediamaksukaavailuiden synnytettyä kansalaisissa aiheellisen kritiikkimyrskyn. Malli Yle-rahastosta on toimiva ja yksiselitteinen ratkaisu Yleisradion rahoitusongelmiin.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Ydinkiimaa
Suomessa eletään kiihkeää uutta kuherruskuukautta ydinvoiman kanssa. Suomi ja ydinvoimateollisuus ovat kuin uudelleenrakastunut keski-ikäinen pariskunta. Kuherruskuukauttaan viettävä vanha pari suunnittelee kahden uuden jälkeläisen hankkimista, vaikka kolmannen pullan, Olkiluoto kolmosen, valmistuminen on yhä yliajalla. Kuka tietää milloin tämä yhä kalliimmaksi ja epävarmemmaksi osoittautuva ydinvoimakuopus on valmis. Suomi ottaa myös hihkuen vastaan uraanikaivokset. Suunnitelmana on kai brändätä tällä hetkellä puhtaalla luonnolla profiloitunut Lappi uudelleen ydinparatiisina. Myös koskiensuojelulakia ollaan tässä samassa kiimaisessa rytäkässä repimässä auki ja mahdollistamassa jo moneen kertaan haudatut Kollajan ja Vuotoksen rakentamisen. Hyvästi neitseellinen Lapin luonto, Suomen energiateollisuus on raiskuureissulla.
Ydinvoimassa on monta periaatteellista ja käytännöllistä ongelmaa, jotka nuoripari on kuitenkin päättänyt autuaasti lakaista maton alle. Mitä tehdä hehkuville jätteille? Poissa silmistä, poissa mielestä. Olkiluotoon kaivetaan par'aikaa Onkaloa, johon jätteet aiotaan loppusijoittaa 100 000 vuoden ajaksi. Saksasta on kuulunut uutisia, että siellä tynnyrit ovat jo alkaneet vuotaa. O-ouuu... Niidenhän pitäisi kestää satojatuhansia vuosia... Mitäs siitä, että nykymuotoinen sivilisaatio on melko varmasti romahtanut ja uudelleen kehittynyt jo moneen kertaan jätteiden yhä ollessa tappavan vaarallisia. (Vertailuna todettakoon, että nykyihminen on lajina noin 100 000 vuotta vanha ja ensimmäinen kaupunki rakennettiin 9000 vuotta sitten.) Miten selitämme tuleville ihmisille (jotka eivät varmasti ymmärrä nykykieltämme) sen, että älkää koskeko niihin jätteisiin! Onkalo vaikuttaa varmasti eksoottiselta aarreluolalta.. Uraanikin saattaa loppua jo muutamassa kymmenessä vuodessa, millähän sitten syötämme ydinlaitoksiamme.. Uraanikaivoksiin liittyy myös vakavasti otettavia terveys- ja ympäristöriskejä. Ydinonnettomuuden vaarakin on tietysti aina olemassa, varsinkin kun reaktoreita rakennetaan mahdollisimman halvalla ja nopeasti valvonta laiminlyöden. (Hyvänä esimerkkinä Olkiluoto 3. työmaan epäselvyydet.) Mitäs pienistä pääasia on, että energia on halpaa ja ydinvoimateollisuus nettoaa!
Olemme siis valmiita uhraamaan tulevaisuutemme, terveytemme ja ympäristömme tämän hetken talouskasvun ja halvan energian turvaamiseksi. On absurdia, että jätämme ikuisesti hehkuvaa jätettä, jotta pystymme tyydyttämään tämän hetkisen halvan energian tarpeen ja energiateollisuuden voitontavoittelun. Teemme ihmiskunnan historiassa jotain ihan uutta: jätämme jälkeemme jotain, joka on vaarallista käytännössä ikuisesti. Aikaisemmat ihmiskunnan sekoilut ovat rajoittuneet seurauksiltaan lähinnä vain silloiseen ajanhetkeen, mutta meidän perseilymme menee ihan uudelle tasolle -sadantuhannen vuoden päähän!
No onko meillä vaihtoehtoja? Kyllä on. Eikä se vaadi edes Vuotoksen ja Kollajan rakentamista tai turpeen polttoa. Mutta se vaatii elämäntavan muutosta. Se vaatii laajamittaista energiankäytön vähentämistä ja tehostamista. Se vaatii vähemmän kulutusta ja järkevämpää energian käyttöä. Se vaatii myös teknologian kehittämistä ja uusien energianmuotojen tehostamista. Se vaatii satsauksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nyt olisi korkea aika alkaa suunnitella siirtymistä vähäenergiseen yhteiskuntaan, jonka energiantuotanto perustuu uusiutuviin energianmuotoihin. Meillä on aurinko- ja maalämpöä, tuulivoimaa, vesivoimaa ja biomassaa omasta takaa. Lisäksi tutkimuksella voidaan kehittää aivan uusia uusiutuvia ja ympäristöystävällisiä energiamuotoja ja tapoja säästää energiaa. Mainittakoon myös, että hajautettu uusiutuva energiantuotanto työllistää paljon enemmän kuin pääasiassa siirtotyövoimalla rakennettava ydinvoima.
Muualla suunnitellaan ydinvoiman vaiheittaista alasajoa ja ollaan satsaamassa voimallisesti uuiutuvaan energiantuotantoon. Ruotsin Piittimeen ollaan esimerkiksi rakentamassa Olkiluoto 3. kapasiteetin kokoista tuulivoimapuistoa. Suomi taas tarttuu epätoivoisesti auttamattomasti vanhentuneeseen ydinvoimaan. Eikä tämä ole valitettavasti tsoukki.
Ydinvoimassa on monta periaatteellista ja käytännöllistä ongelmaa, jotka nuoripari on kuitenkin päättänyt autuaasti lakaista maton alle. Mitä tehdä hehkuville jätteille? Poissa silmistä, poissa mielestä. Olkiluotoon kaivetaan par'aikaa Onkaloa, johon jätteet aiotaan loppusijoittaa 100 000 vuoden ajaksi. Saksasta on kuulunut uutisia, että siellä tynnyrit ovat jo alkaneet vuotaa. O-ouuu... Niidenhän pitäisi kestää satojatuhansia vuosia... Mitäs siitä, että nykymuotoinen sivilisaatio on melko varmasti romahtanut ja uudelleen kehittynyt jo moneen kertaan jätteiden yhä ollessa tappavan vaarallisia. (Vertailuna todettakoon, että nykyihminen on lajina noin 100 000 vuotta vanha ja ensimmäinen kaupunki rakennettiin 9000 vuotta sitten.) Miten selitämme tuleville ihmisille (jotka eivät varmasti ymmärrä nykykieltämme) sen, että älkää koskeko niihin jätteisiin! Onkalo vaikuttaa varmasti eksoottiselta aarreluolalta.. Uraanikin saattaa loppua jo muutamassa kymmenessä vuodessa, millähän sitten syötämme ydinlaitoksiamme.. Uraanikaivoksiin liittyy myös vakavasti otettavia terveys- ja ympäristöriskejä. Ydinonnettomuuden vaarakin on tietysti aina olemassa, varsinkin kun reaktoreita rakennetaan mahdollisimman halvalla ja nopeasti valvonta laiminlyöden. (Hyvänä esimerkkinä Olkiluoto 3. työmaan epäselvyydet.) Mitäs pienistä pääasia on, että energia on halpaa ja ydinvoimateollisuus nettoaa!
Olemme siis valmiita uhraamaan tulevaisuutemme, terveytemme ja ympäristömme tämän hetken talouskasvun ja halvan energian turvaamiseksi. On absurdia, että jätämme ikuisesti hehkuvaa jätettä, jotta pystymme tyydyttämään tämän hetkisen halvan energian tarpeen ja energiateollisuuden voitontavoittelun. Teemme ihmiskunnan historiassa jotain ihan uutta: jätämme jälkeemme jotain, joka on vaarallista käytännössä ikuisesti. Aikaisemmat ihmiskunnan sekoilut ovat rajoittuneet seurauksiltaan lähinnä vain silloiseen ajanhetkeen, mutta meidän perseilymme menee ihan uudelle tasolle -sadantuhannen vuoden päähän!
No onko meillä vaihtoehtoja? Kyllä on. Eikä se vaadi edes Vuotoksen ja Kollajan rakentamista tai turpeen polttoa. Mutta se vaatii elämäntavan muutosta. Se vaatii laajamittaista energiankäytön vähentämistä ja tehostamista. Se vaatii vähemmän kulutusta ja järkevämpää energian käyttöä. Se vaatii myös teknologian kehittämistä ja uusien energianmuotojen tehostamista. Se vaatii satsauksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nyt olisi korkea aika alkaa suunnitella siirtymistä vähäenergiseen yhteiskuntaan, jonka energiantuotanto perustuu uusiutuviin energianmuotoihin. Meillä on aurinko- ja maalämpöä, tuulivoimaa, vesivoimaa ja biomassaa omasta takaa. Lisäksi tutkimuksella voidaan kehittää aivan uusia uusiutuvia ja ympäristöystävällisiä energiamuotoja ja tapoja säästää energiaa. Mainittakoon myös, että hajautettu uusiutuva energiantuotanto työllistää paljon enemmän kuin pääasiassa siirtotyövoimalla rakennettava ydinvoima.
Muualla suunnitellaan ydinvoiman vaiheittaista alasajoa ja ollaan satsaamassa voimallisesti uuiutuvaan energiantuotantoon. Ruotsin Piittimeen ollaan esimerkiksi rakentamassa Olkiluoto 3. kapasiteetin kokoista tuulivoimapuistoa. Suomi taas tarttuu epätoivoisesti auttamattomasti vanhentuneeseen ydinvoimaan. Eikä tämä ole valitettavasti tsoukki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
