Keskusta kehittyy, mutta mihin suuntaan?

Oulu-lehdessä 2.10. julkaistu tekstini:

Oulun keskustan kehittäminen vaikuttaa ikuisuusprojektilta. Kallioparkki kaatui vuosi sitten omaan mahdottomuuteensa ja Rotuaarin pallokin saa jäädä. Pientä muutosta on tapahtunut toki koko ajan, mutta isommat suuntaviivat ja tulevaisuuden tavoitteet ovat jo pidemmän aikaa olleet hukassa.

Tänä syksynä keskustan kehittäminen tulee taas ajankohtaiseksi. Valtuusto linjaa tulevaisuuden kehityksen suunnan, päättäen samalla paljon keskustelua herättävistä pysäköintiratkaisuista. Niiden puiminen on kuitenkin viime vuosien keskusteluissa saanut liian suuren painoarvon. Keskustan kehittäminen tarkoittaa muutakin kuin parkkiruutujen sijoittamisen pohdintaa.

Oulun keskustaa on kehitettävä ihmisten ehdoilla ympäristön vaatimukset huomioiden. Jos ihmiset eivät viihdy keskustassa eivät kaupatkaan menesty. Kaupungin keskustassa pitää voida viihtyä myös vaikka ei ostakaan mitään. Viihtyvyyden kannalta olennaista ovat riittävät puistoalueet. Erityisesti Hupisaarten ja Hietasaaren isot puistomaiset keitaat kaupungin keskellä on myös tulevaisuudessa säilytettävä. Yhdessä pienempien keskustan puistojen kanssa ne luovat ihmisten hyvinvoinnille olennaisia henkireikiä kaupunkitohinan keskelle. Myös kulttuuri on keskustan viihtyvyyden kannalta olennaista. Oulu voisi ottaa mallia monista muista kaupungeista ja tuoda kulttuuria suoraan katukuvaan. Esimerkiksi Tampereella on runoja katukivetyksessä ja Helsingissä ulkoilmataidenäyttelyitä.

Keskustaa pitää ehdottomasti laajentaa, sillä Uusi Oulu ansaitsee kokonsa mukaisen kaupunkikeskustan. Luonnollinen laajennussuunta on Hallituskatua pitkin kohti Raksilaa. Myöskään keskustaa lähellä olevien kaupunginosien: Heinäpään, Tuiran ja Karjasillan, kaupunkimaista kehittämistä ei sovi unohtaa. Ydinkeskustassa rakennustilaa voi hankkia taloja korottamalla ja joissain paikoin täydennysrakentamisella. On erittäin tärkeää, että vanhaa rakennuskantaa säilytetään kaupungin moni-ilmeisyyden ja historiallisuuden kunnioittamiseksi. Oulu on jo valmiiksi surullisen kuuluisa vanhojen kiinteistöjen tuhoamisvimmastaan.

Keskustan kasvojenkohotuksessa on huomioitava tietysti myös liikenneratkaisut. Tulevaisuuden Oulua pitää kehittää ensisijaisesti joukko- ja kevyenliikenteen ehdoilla. Joukkoliikenne on tulevaisuuden liikkumismuoto jo ilmastonmuutoksen asettamien reunaehtojen vuoksi. Joukkoliikenne on nostattava kaavoitus- ja budjettiratkaisuissa etusijalle. Naurettavan kalliit bussilippujen hinnat on kyettävä painamaan alas. Kevytliikenne on sekä turvallista, terveellistä että ympäristöystävällistä, ja Oulun on pidettävä ratkaisuillaan kiinni maineestaan loistavana pyöräilykaupunkina. Keskusta-alueelle on esimerkiksi sijoitettava lisää pyöräparkkeja.

Henkilöautopysäköinti on ratkaistava hajautetulla mallilla. Uudelleen esiin kaiveltu keskitetty malli on riskialtis ja vanhanaikaiseen kaupunkikuvaan perustuva ratkaisu. Luultavasti 20 vuoden kuluttua on yksityisautoilu vähentynyt radikaalisti sen ilmastovaikutusten takia, ja Oululla olisi silloin käsissään turha maanalainen pysäköintiluolasto. Hajautettua mallia voidaan rakentaa hiljalleen, yksi pysäköintitila kerrallaan vastaamaan todelliseen tarpeeseen. Eihän kaikkia muniakaan tule vanhan sanonnan mukaan laittaa samaan koriin, ja tämä sama pätee pysäköintiratkaisuihin ja riskien hallintaan. Huoltoliikenne voidaan hoitaa Oulussa maanpäällisenä, kuten se hoidetaan suuremmissakin kaupungeissa.