Poliittinen keskustelu on viime viikkojen aikana keskittynyt Kreikalle myönnettävään tukipakettiin. Jopa iltapäivälehdet ovat täyttäneet sivujaan näillä talouspoliittisilla kysymyksillä.
Mediassa on ollut paljon repostelua siitä, kuinka Kreikassa ihmiset eläisivät kuin pellossa. On puhuttu metsureiden ulkotyölisistä ja siitä, kuinka valtion työntekijöille on maksettu 14 kuukauden palkat vuodessa. Samaan aikaan ei möykätty siitä, että esimerkiksi 1300 euroa keskimäärin kuussa tienanneiden virkamiehien palkkoja lasketaan 300 eurolla kuussa. Kun Ateenassa yksiöstäkin joutuu maksamaan juurikin 300 euron kuukausivuokraa, ei aiemmillakaan liksoilla kovin suuriin tuhlauksiin ole syyllistytty.
Oikeat syylliset talouskatastrofiin eivät ole kreikkalaiset virkamiehet, sairaanhoitajat, poliisit tai matkamuistokauppiaat. Vain toissijaisesti syyllisiä ovat edes kreikkalaiset poliitikot, jotka ovat vääristelleet ja käännelleet maan taloustilastoja jatkuvasti liian positiiviseen suuntaan. Oikeita roistoja tässä kreikkalaisessa tragediassa ovat suurpankit, jotka ovat käyttäneet varattoman ja epätoivoisen maan ahdinkoa hyväksi myöntäen tälle törkykorkoisia lainoja.
Nykymallisen markkinatalouden eräs vaiettu sääntö näyttää olevan se, että voitot on yksityistettävä, mutta tappiot kansallistettava. Tästä pelisäännöstä pankkiirit ovat harvinaisen tietoisia. Pankit ottavat valtavia riskejä pikavoittojen toivossa tietäessään valtioiden rientävän hädän tullen apuun. Mutta asiaan on löydettävissä ratkaisu. Jos EU:ta ja Suomea johtaisivat järki-ihmiset, niin ne eivät olisi ottaneet tätä ristiä kannettavakseen vaan vastuuttaneet oikeat syylliset. Pankkien on kannettava vastuu ja ylikansallisesti velkoja on järjesteltävä uudelleen. Pankkisysteemi on uudistettava niin, etteivät pankkiirit pääse hyötymään kansalaisten ahdingosta. Lainanantajien saamisista on leikattava osa pois ja koroille on asetettava katto. Ahneudelle on laitettava konkreettiset rajat.
Tämän kriisin uhri on Kreikan kansa, joka on nyt joutumassa maksajan paikalle dramaattisella tavalla. Ja oikea syypää on pankkijärjestelmä, joka näyttää pääsevän kuin koira veräjästä. Finanssikriisien ei saa antaa toistua, vaan niille on luotava riittävä sääntelyjärjestelmä. Muuten samat virheet toistuvat yhä uudelleen, vuodesta vuoteen ja laskuista tulee vain rankempia. Pankkien ahneudelle on laitettava päätepiste ja tähän esimerkiksi EU kyllä kykenee niin halutessaan.
Mallia voi halutessaan hakea vaikka Brasiliasta, jossa pankinjohtajat ja muut suuret pamput ovat henkilökohtaisella omaisuudella vastuussa tappioista. Ja silti talous toimii, Brasilia on ollut viime aikoina suurimpia nousijoita ilman pankkikriisejä. Myös kasinokapitalismin kotimaassa USA:ssa on käynnistetty laajat tutkimukset pankkien toiminnasta.
Tärkeintä on se, että finanssijärjestelmä laitetaan kaikkialla uuteen uskoon. Enää ei ole varaa holtittomuuksiin, vaan tarvitaan globaalia sääntelyä ja talouden demokraattista kontrollointia.
perjantai 21. toukokuuta 2010
lauantai 15. toukokuuta 2010
Jokainen on vähän homo
Paavi on taas kerran tullut ulos kaapista ihanien mielipiteidensä kanssa. Tällä kertaa kaiken maanpäällisen pahan alkuna ja juurena ovat homot. Myös abortti on yksi maailman suurimpia saatanoita. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010051511672979_ul.shtml
Ihmisrotua on paavin mukaan suojeltava sukupuolirajat hämärtävältä itsetuholta, jota homous paavin mukaan edustaa.
Paavin mielestä samaa sukupuolta olevien välinen rakkaus ja seksi on siis yksi maailman suurimmista uhista. Myös ei-toivottujen raskauksien keskeytys tilanteessa kuin tilanteessa on paavin mukaan synneistä suurin. Sen sijaan niin suureksi uhaksi paavi ei näe maapallon ylikansoitusta tai hiv:tä -ongelmia, jotka leviävät paavin propagoidessa raskaudenehkäisyä vastaan. Paavi ei myöskään näe ongelmana katolisen kirkon piirissä rehottavaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Paavi arvottaa raskauden keskeytyksen ja samaa sukupuolta olevien rakkauden sellaisten ongelmien kuin ilmastomuutoksen, vesikriisin, sotien tai nälänhädän edelle. Todella humaania paavilta.
Paavi ja katolinen kirkko vaikuttavat arvottavan syntymättömien edun ja 2000 vuotta sitten kirjoitettujen tekstien käskyt nykyisten ja tulevien sukupolvien elämän ja hyvinvoinnin edelle. Käsittääkseni kristinuskon pääsanoma on lähimmäisen rakkaus. Paavin sanoma on mielestäni vihan lietsontaa kansanryhmää vastaa, ei rakkautta ihmisyyttä kohtaan.
Yleensä homoja ja homoutta pelkäävät eniten ihmiset, jotka ovat epävarmoja omasta seksuaalisuudestaan. Paavin olisi hyvä muistaa Jukka Takaloa lainaten, että jokainen on vähän homo.
Ihmisrotua on paavin mukaan suojeltava sukupuolirajat hämärtävältä itsetuholta, jota homous paavin mukaan edustaa.
Paavin mielestä samaa sukupuolta olevien välinen rakkaus ja seksi on siis yksi maailman suurimmista uhista. Myös ei-toivottujen raskauksien keskeytys tilanteessa kuin tilanteessa on paavin mukaan synneistä suurin. Sen sijaan niin suureksi uhaksi paavi ei näe maapallon ylikansoitusta tai hiv:tä -ongelmia, jotka leviävät paavin propagoidessa raskaudenehkäisyä vastaan. Paavi ei myöskään näe ongelmana katolisen kirkon piirissä rehottavaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Paavi arvottaa raskauden keskeytyksen ja samaa sukupuolta olevien rakkauden sellaisten ongelmien kuin ilmastomuutoksen, vesikriisin, sotien tai nälänhädän edelle. Todella humaania paavilta.
Paavi ja katolinen kirkko vaikuttavat arvottavan syntymättömien edun ja 2000 vuotta sitten kirjoitettujen tekstien käskyt nykyisten ja tulevien sukupolvien elämän ja hyvinvoinnin edelle. Käsittääkseni kristinuskon pääsanoma on lähimmäisen rakkaus. Paavin sanoma on mielestäni vihan lietsontaa kansanryhmää vastaa, ei rakkautta ihmisyyttä kohtaan.
Yleensä homoja ja homoutta pelkäävät eniten ihmiset, jotka ovat epävarmoja omasta seksuaalisuudestaan. Paavin olisi hyvä muistaa Jukka Takaloa lainaten, että jokainen on vähän homo.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tää on kaikille äideille
Loost Koos -Kiitos äiti
Pateniemessä eläkeläisille pitämäni äitienpäiväpuhe:
Äitienpäivän vietto on peräisin Yhdysvalloista. Kun Anna Jarvis nimisen henkilön äiti kuoli ja se sai hänet ajattelemaan, ettei yhteiskunta huomioi tarpeeksi äitien tekemää yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Äitienpäivää alettiin viettämään hänen ehdotuksestaan vuonna 1907 ja vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi. Suomessa äitienpäivää ryhdyttiin viettämään vuonna 1918 ja vuonna 1947 siitä tehtiin virallinen liputuspäivä.
Äitienpäivän vieton varhaishistoria ulottuu kuitenkin jo antiikin kreikkaan, jossa äidit olivat yksi palvonnan kohde. Myös antiikin roomalaiset juhlistivat äitejään antamalla näille lahjoja tiettynä päivänä vuodessa. Keskiajan Euroopassa äitejä kunnioitettiin Neitsyt Marian juhlapäivänä, jolloin lapsilla oli tapana kerätä äideilleen kukkia.
Äitien merkitys on siis huomattu jo varhain. Äitienpäivä on vain yksi päivä vuodessa, mutta se on hyvä muistutus äitien valtavasta merkityksestä ihmiselämälle ja yhteiskunnalle. En itse ole äiti, enkä voi tietää miltä tuntuu olla äiti, mutta voin kuvailla äitiyden valtavaa merkitystä sekä minulle että koko maailmalle.
Äidit pyörittävät maailmaa. Ilman äitejä ei olisi elämää eikä mikään toimisi. Äitien valtava merkitys yhteiskunnalle selviää konkreettisesti tarkasteltaessa yhteiskuntien kehitystä. Paras keino nostaa maan sivistyksen tasoa ja hyvinvointia on kouluttaa naisia, eli äitejä. Koulutetut ja valveutuneet äidit kasvattavat terveempiä ja viisaampia lapsia ja välittävät näille tietämyksensä. Koulutetut äidit osaavat myös arvostaa lastensa koulutusta. Suomen hyvinvoinnista onkin pitkälti kiittäminen naisia ja heidän korkeaa koulutustasoaan, joka vaikuttaa positiivisesti koko yhteiskuntaan. Myös Suomen matalasta lapsikuolleisuudesta on myös terveydenhuollon lisäksi kiittäminen äitien hyvää koulutustasoa.
Äidit tekevät valtavat määrät ilmaista työtä lastensa, perheittensä ja yhteiskunnan hyväksi joka ikinen päivä. Pyyteettömästi he pyykkäävät, tiskaavat, käyvät kaupassa, kuulustelevat läksyjä, petaavat sänkyjä ja laittavat ruokaa joka ikinen päivä, ja yleensä vielä oman työpäivänsä jälkeen. Suomessa on äitien asema onneksi parantanut yhteiskunnan ja ajattelun modernisoituessa kun miehetkin osallistuvat jo useissa kotitalouksissa lastenkasvatukseen ja kodinhoitoon. Silti päävastuu kodinhoidosta ja lastenkasvatuksesta on yhä äideille. He ovat totisesti päivänsä ansainneet.
Äitiys on valtava vallankäytön paikka. Äiti on lähes jokaisen ihmiselämän yksi tärkeimmistä ihmisistä. Äidit välittävät lapsilleen kokemuksiaan, näkemyksiään ja tietojaan. Äiti on lastensa idoli ja rakkauden kohde. Hyvä äitisuhde on lapsen tasapainoisen tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä asia. Siksi äitiyttä ja äitien jaksamista tulee tukea myös yhteisön ja yhteiskunnan voimin sillä panostus äitiyteen on panostusta tulevaisuuteen.
Äitiys on varmasti palkitsevaa, mutta myös raskasta ja pelottavaa. On varmasti hienoa nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän, mutta samalla seuraa koko ajan huoli lapsen hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Äitiys ei ole vain ruusunpunaista pumpulia vaan siihen liittyy myös negatiivisia tunteita ja pelkoja. Äitiyteen liittyvistä synkemmistäkin puolista ja ongelmista on kyettävä puhumaan avoimesti, jotteivat äidit jää yksin ongelmiensa kanssa ja luule olevansa ainoita joilla on ongelmia. Valitettavan monet äidit ovat yksin ongelmiensa kanssa kun läheisiä ihmisiä ei ole tai he asuvat kaukana.
Kaikilla ei kuitenkaan ole äitiä tai muuta välittävää aikuista elämässään. Myös heitä on hyvä muistaa äitienpäivänä. Äitiys on myös muutoksessa kun perhemuodot muuttuvat ja traditionaalinen ydinperhe alkaa olla miltei poikkeus. Tärkeintä ei olekaan lapsen biologinen suhde huoltajiinsa tai heidän sukupuolensa, tärkeintä on että kaikilla lapsilla olisi ympärillään välittäviä aikuisia. Kaikki lapset ansaitsevan sen.
En ole vielä puhunut mummoista. Isoäiditkin ovat toki jonkun äitejä, mutta mummoudessa on myös jotain erikoista –ainutlaatuista. Isoäidit omaavat valtavaa elämänviisautta ja kokemusta. Heitä kuuntelemalla voi oppia mahtavia elämänviisauksia. Isoäideillä on usein iso rooli myös lastenlastensa hoidossa ja kasvatuksessa, monessa perheessä isovanhempien tuki ja apu on korvaamatonta. Äitienpäivänä on siis myös syytä juhlistaa isoäitejä ja heidän tekemänsä työn merkitystä.
Minulle itselleni äitienpäivä on aina ollut mieluisa päivä. Se on päivä, jolloin voi aidosti ja rehellisesti pysähtyä kiittämään äitiä ja mummoa heidän minun ja veljieni eteen tekemästä työstä ja tarjoamasta rakkaudesta. Tänään koko perhe pakkautuu taas autoon ja suunnistaa mummolaan äitienpäivän viettoon.
Äiti merkitsee minulle näin 22-vuotiaana edelleen paljon. Hän on kasvattanut minut ja veljeni työssäkäyvänä yksinhuoltajana. Välillä on rahasta ja resursseista ollut pulaa, mutta yhdessä olemme selvinneet vaikeistakin ajoista huumorin ja ymmärryksen avulla. Äiti on tehnyt valtavasti töitä meidän eteemme ja pahimpina nuoruusvuosinamme viettänyt varmasti paljon myös unettomia öitä huolehtien tulevaisuudestamme.
Minulla on ainutlaatuinen ja tasaveroinen suhde äitiini. Nykyään hän on ensisijaisesti minulle ystävä ja keskustelukumppani. Äitiys onkin siitä erikoinen asia, että se on aina erilainen ja muuttuu kokoajan. Äiti pitää huolta lapsistaan kun he ovat pieniä, mutta jossain vaiheessa jokainen lapsi irtautuu äidistään ja suhde muuttuu enemmän kahden tasa-arvoisen aikuisen suhteeksi. Lopulta tulee yleensä aika, jolloin lapset alkavat pitää huolta äidistä. Nämä äitiyden murroskohdat ovat joskus vaikeita ja raskaitakin. On kuitenkin muistettava, että ne ovat luonnollinen osa ihmiselämää.
Kun pääsimme suhteessamme tasavertaisten aikuisten suhteen tasolle, ymmärsin, että äiti on muutakin kuin äiti. Hän on ihminen, jolla on omat halunsa, mielipiteensä ja tarpeensa. Lapsena tuntuu, että äiti on vain äiti ja olemassa vain lapsia varten. Oli mullistavaa oppia tuntemaan paremmin tämä ihminen äitiyden verhon takana. Olisikin tärkeätä muistaa, että äidit ovat inhimillisiä ihmisiä. Heitä ei voi typistää vain äidin rooliin, vaikka äitiys varmastikin on yksi vavisuttavammista kokemuksia elämässä.
Haluaisin sanoa muutaman sanan myös isoäideistäni. Isäni äiti oli orpo huutolaistyttö. Hän kasvatti kahdeksan lasta pienessä mökissä. Elämää leimasi puute ja sairaus. Kuitenkin hän kasvatti monta ihanaa ja kunnollista lasta. Hän oli hyvin vaatimaton ihminen joka ajatteli aina ensin muita ihmisiä. Mummo nukkui pois pitkän elämän jälkeen kymmenen vuotta sitten.
Toinen isoäitini elää yhä. Hän on tehnyt elämäntyönsä maatalon emäntänä ja kasvattanut kaksi lasta. Hän on erittäin fiksu ihminen, mutta valitettavasti hän ei köyhän talon tyttönä ikinä päässyt opiskelemaan. Hän on suvun matriarkka, hiljainen puurtaja jonka vaatimattoman olemuksen takana asuu vahva ja älykäs nainen. Edelleen hän on lastensa ja lastenlastensa tuki ja turva. Kunnioitan valtavasti hänen älyään, hyvyyttään ja työtä meidän puolestamme.
Haluan kiittää isoäitejäni ja kaikkia heidän aikalaisiaan kaikesta kovasta työstä minkä he ovat lastensa ja tulevaisuuden eteen tehneet. Heidän sukupolvenne on mahdollistanut sen, että minun sukupolveni on saanut nauttia maksuttomasta koulutuksesta, hyvinvointipalveluista ja turvallisesta yhteiskunnasta.
Nyt on meidän vuoromme pitää huolta siitä, että vanhemmat sukupolvet saavat ansaitsemansa arvokkaan vanhuuden ja, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia terveestä ja turvallisesta yhteiskunnasta ja luonnosta. He ovat sen ansainneet ja me olemme sen heille velkaa.
Kiitos kaikki äidit, te luotte ja ylläpidätte elämää ja rakkautta.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, naisille ja lapsille. Erityisen hyvää äitienpäivää toivotan äidilleni ja mummolleni.
Pateniemessä eläkeläisille pitämäni äitienpäiväpuhe:
Äitienpäivän vietto on peräisin Yhdysvalloista. Kun Anna Jarvis nimisen henkilön äiti kuoli ja se sai hänet ajattelemaan, ettei yhteiskunta huomioi tarpeeksi äitien tekemää yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Äitienpäivää alettiin viettämään hänen ehdotuksestaan vuonna 1907 ja vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi. Suomessa äitienpäivää ryhdyttiin viettämään vuonna 1918 ja vuonna 1947 siitä tehtiin virallinen liputuspäivä.
Äitienpäivän vieton varhaishistoria ulottuu kuitenkin jo antiikin kreikkaan, jossa äidit olivat yksi palvonnan kohde. Myös antiikin roomalaiset juhlistivat äitejään antamalla näille lahjoja tiettynä päivänä vuodessa. Keskiajan Euroopassa äitejä kunnioitettiin Neitsyt Marian juhlapäivänä, jolloin lapsilla oli tapana kerätä äideilleen kukkia.
Äitien merkitys on siis huomattu jo varhain. Äitienpäivä on vain yksi päivä vuodessa, mutta se on hyvä muistutus äitien valtavasta merkityksestä ihmiselämälle ja yhteiskunnalle. En itse ole äiti, enkä voi tietää miltä tuntuu olla äiti, mutta voin kuvailla äitiyden valtavaa merkitystä sekä minulle että koko maailmalle.
Äidit pyörittävät maailmaa. Ilman äitejä ei olisi elämää eikä mikään toimisi. Äitien valtava merkitys yhteiskunnalle selviää konkreettisesti tarkasteltaessa yhteiskuntien kehitystä. Paras keino nostaa maan sivistyksen tasoa ja hyvinvointia on kouluttaa naisia, eli äitejä. Koulutetut ja valveutuneet äidit kasvattavat terveempiä ja viisaampia lapsia ja välittävät näille tietämyksensä. Koulutetut äidit osaavat myös arvostaa lastensa koulutusta. Suomen hyvinvoinnista onkin pitkälti kiittäminen naisia ja heidän korkeaa koulutustasoaan, joka vaikuttaa positiivisesti koko yhteiskuntaan. Myös Suomen matalasta lapsikuolleisuudesta on myös terveydenhuollon lisäksi kiittäminen äitien hyvää koulutustasoa.
Äidit tekevät valtavat määrät ilmaista työtä lastensa, perheittensä ja yhteiskunnan hyväksi joka ikinen päivä. Pyyteettömästi he pyykkäävät, tiskaavat, käyvät kaupassa, kuulustelevat läksyjä, petaavat sänkyjä ja laittavat ruokaa joka ikinen päivä, ja yleensä vielä oman työpäivänsä jälkeen. Suomessa on äitien asema onneksi parantanut yhteiskunnan ja ajattelun modernisoituessa kun miehetkin osallistuvat jo useissa kotitalouksissa lastenkasvatukseen ja kodinhoitoon. Silti päävastuu kodinhoidosta ja lastenkasvatuksesta on yhä äideille. He ovat totisesti päivänsä ansainneet.
Äitiys on valtava vallankäytön paikka. Äiti on lähes jokaisen ihmiselämän yksi tärkeimmistä ihmisistä. Äidit välittävät lapsilleen kokemuksiaan, näkemyksiään ja tietojaan. Äiti on lastensa idoli ja rakkauden kohde. Hyvä äitisuhde on lapsen tasapainoisen tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä asia. Siksi äitiyttä ja äitien jaksamista tulee tukea myös yhteisön ja yhteiskunnan voimin sillä panostus äitiyteen on panostusta tulevaisuuteen.
Äitiys on varmasti palkitsevaa, mutta myös raskasta ja pelottavaa. On varmasti hienoa nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän, mutta samalla seuraa koko ajan huoli lapsen hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Äitiys ei ole vain ruusunpunaista pumpulia vaan siihen liittyy myös negatiivisia tunteita ja pelkoja. Äitiyteen liittyvistä synkemmistäkin puolista ja ongelmista on kyettävä puhumaan avoimesti, jotteivat äidit jää yksin ongelmiensa kanssa ja luule olevansa ainoita joilla on ongelmia. Valitettavan monet äidit ovat yksin ongelmiensa kanssa kun läheisiä ihmisiä ei ole tai he asuvat kaukana.
Kaikilla ei kuitenkaan ole äitiä tai muuta välittävää aikuista elämässään. Myös heitä on hyvä muistaa äitienpäivänä. Äitiys on myös muutoksessa kun perhemuodot muuttuvat ja traditionaalinen ydinperhe alkaa olla miltei poikkeus. Tärkeintä ei olekaan lapsen biologinen suhde huoltajiinsa tai heidän sukupuolensa, tärkeintä on että kaikilla lapsilla olisi ympärillään välittäviä aikuisia. Kaikki lapset ansaitsevan sen.
En ole vielä puhunut mummoista. Isoäiditkin ovat toki jonkun äitejä, mutta mummoudessa on myös jotain erikoista –ainutlaatuista. Isoäidit omaavat valtavaa elämänviisautta ja kokemusta. Heitä kuuntelemalla voi oppia mahtavia elämänviisauksia. Isoäideillä on usein iso rooli myös lastenlastensa hoidossa ja kasvatuksessa, monessa perheessä isovanhempien tuki ja apu on korvaamatonta. Äitienpäivänä on siis myös syytä juhlistaa isoäitejä ja heidän tekemänsä työn merkitystä.
Minulle itselleni äitienpäivä on aina ollut mieluisa päivä. Se on päivä, jolloin voi aidosti ja rehellisesti pysähtyä kiittämään äitiä ja mummoa heidän minun ja veljieni eteen tekemästä työstä ja tarjoamasta rakkaudesta. Tänään koko perhe pakkautuu taas autoon ja suunnistaa mummolaan äitienpäivän viettoon.
Äiti merkitsee minulle näin 22-vuotiaana edelleen paljon. Hän on kasvattanut minut ja veljeni työssäkäyvänä yksinhuoltajana. Välillä on rahasta ja resursseista ollut pulaa, mutta yhdessä olemme selvinneet vaikeistakin ajoista huumorin ja ymmärryksen avulla. Äiti on tehnyt valtavasti töitä meidän eteemme ja pahimpina nuoruusvuosinamme viettänyt varmasti paljon myös unettomia öitä huolehtien tulevaisuudestamme.
Minulla on ainutlaatuinen ja tasaveroinen suhde äitiini. Nykyään hän on ensisijaisesti minulle ystävä ja keskustelukumppani. Äitiys onkin siitä erikoinen asia, että se on aina erilainen ja muuttuu kokoajan. Äiti pitää huolta lapsistaan kun he ovat pieniä, mutta jossain vaiheessa jokainen lapsi irtautuu äidistään ja suhde muuttuu enemmän kahden tasa-arvoisen aikuisen suhteeksi. Lopulta tulee yleensä aika, jolloin lapset alkavat pitää huolta äidistä. Nämä äitiyden murroskohdat ovat joskus vaikeita ja raskaitakin. On kuitenkin muistettava, että ne ovat luonnollinen osa ihmiselämää.
Kun pääsimme suhteessamme tasavertaisten aikuisten suhteen tasolle, ymmärsin, että äiti on muutakin kuin äiti. Hän on ihminen, jolla on omat halunsa, mielipiteensä ja tarpeensa. Lapsena tuntuu, että äiti on vain äiti ja olemassa vain lapsia varten. Oli mullistavaa oppia tuntemaan paremmin tämä ihminen äitiyden verhon takana. Olisikin tärkeätä muistaa, että äidit ovat inhimillisiä ihmisiä. Heitä ei voi typistää vain äidin rooliin, vaikka äitiys varmastikin on yksi vavisuttavammista kokemuksia elämässä.
Haluaisin sanoa muutaman sanan myös isoäideistäni. Isäni äiti oli orpo huutolaistyttö. Hän kasvatti kahdeksan lasta pienessä mökissä. Elämää leimasi puute ja sairaus. Kuitenkin hän kasvatti monta ihanaa ja kunnollista lasta. Hän oli hyvin vaatimaton ihminen joka ajatteli aina ensin muita ihmisiä. Mummo nukkui pois pitkän elämän jälkeen kymmenen vuotta sitten.
Toinen isoäitini elää yhä. Hän on tehnyt elämäntyönsä maatalon emäntänä ja kasvattanut kaksi lasta. Hän on erittäin fiksu ihminen, mutta valitettavasti hän ei köyhän talon tyttönä ikinä päässyt opiskelemaan. Hän on suvun matriarkka, hiljainen puurtaja jonka vaatimattoman olemuksen takana asuu vahva ja älykäs nainen. Edelleen hän on lastensa ja lastenlastensa tuki ja turva. Kunnioitan valtavasti hänen älyään, hyvyyttään ja työtä meidän puolestamme.
Haluan kiittää isoäitejäni ja kaikkia heidän aikalaisiaan kaikesta kovasta työstä minkä he ovat lastensa ja tulevaisuuden eteen tehneet. Heidän sukupolvenne on mahdollistanut sen, että minun sukupolveni on saanut nauttia maksuttomasta koulutuksesta, hyvinvointipalveluista ja turvallisesta yhteiskunnasta.
Nyt on meidän vuoromme pitää huolta siitä, että vanhemmat sukupolvet saavat ansaitsemansa arvokkaan vanhuuden ja, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia terveestä ja turvallisesta yhteiskunnasta ja luonnosta. He ovat sen ansainneet ja me olemme sen heille velkaa.
Kiitos kaikki äidit, te luotte ja ylläpidätte elämää ja rakkautta.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, naisille ja lapsille. Erityisen hyvää äitienpäivää toivotan äidilleni ja mummolleni.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Hyvästi kielimiehet
Poimintoja Oulun yliopiston Kielikeskuksen nettisivuilta:
”Italian kielen kursseja ei tarjota kielikeskuksessa lukuvuonna 2010-2011.”
”Espanjan kielen kursseja ei tarjota kielikeskuksessa lukuvuonna 2010-2011.”
”Kielikeskuksessa ei tarjota ranskan kielen alkeiskursseja lukuvuonna 2010-2011.”
Poimintoja yliopiston uudesta strategiasta:
”Kansainvälisyys on yliopiston koko toiminnan läpäisevä näkökulma.”
”Yliopisto vuonna 2020 kansallisesti ja kansainvälisesti verkottunut”
”Kansainvälisyyden lisääminen nähdään kaikkia toimia läpileikkaavana asiana.
Strategisesti merkittäviä kansainvälisiä kumppanuuksia vahvistetaan ja kansainvälistä yhteistyötä ja liikkuvuutta lisätään. ”
Olin ajatellut jatkaa ensi vuonna ranskan kielen alkeisopintojani. Suunnittelin hakeutuvani vaihtoon johonkin ranskankieliseen maahan, ja tunnetusti ranskankielisessä maailmassa ei kovinkaan hyvin pärjää englannilla. Pääkoppani perällä vaikuttaa myös ajatus tulevaisuuden työurasta Brysselissä, jossa ranskan kielen hallinta on miltei elinehto. Tiesittekö muuten, että ranskaa äidinkielenään puhuvia on 110 miljoonaa ja toisena kielenään sitä puhuu 400 miljoonaa ihmistä?
Sain niskaani kylmän suihkun vieraillessani kielikeskuksen nettisivuilla. Sain lukea, ettei ranskan, eikä muidenkaan vapaaehtoisten, kielten kursseja järjestetä ensi lukuvuonna. Kielikeskus on joutunut maalitauluksi yliopiston keväisissä säästötalkoissa ja tulokset ovat nyt nähtävissä kielikeskuksen nettisivuilla.
Yliopiston strategiassa kansainvälistyminen on yksi läpileikkaava tavoite. Yliopiston tavoitteena on kansainvälistyä sekä opiskelijoiden että henkilökunnan osalta. Yliopiston päätös säästää kielten opetuksesta on räikeässä ristiriidassa sen strategisten tavoitteiden kanssa. Miten opiskelijat ja henkilökunta voivat lähteä ulkomaille ilman laaja-alaista kielitaitoa? Vain harvoissa maailman yliopistoissa voi todellisuudessa toimia kunnolla pelkällä englannin kielellä. Myös yliopiston kyky houkutella ulkomaisia osaajia heikkenee huomattavasti kun yliopistolla on mahdollisuus jatkossa kommunikoida vain englannilla muiden kielten taidon hitaasti hiipuessa. Kuinka yliopisto pystyy myöskään tulevaisuudessa houkuttelemaan hyviä kotimaisia opiskelijoita, joille monille laaja kielivalikoima on tärkeä kriteeri opiskelupaikkaa valitessa?
Kieliopinnoissa säästäminen on kaikista huonointa säästämistä eikä tue yliopiston strategiaa. Yliopisto on valinnut säästökohteekseen asian, joka vaikuttaa lähes kaikkien opiskelijoiden arkipäivään. Järkevämpää säästämistä on kohdistaa toimet sellaisiin kohteisiin, jotka vaikuttavat vain pienen opiskelijajoukon elämään. Nyt säästön tuntevat nahoissaan lähes kaikki opiskelijat.
Kielikeskuksen alasajon korvaamiseksi ollaan virittelemässä yhteistyötä maksullisten opetuksen tarjoajien kanssa. Eli jatkossa kieliä saavat iltaisin opiskella ne, joilla on siihen rahaa ja töiltään aikaa. Eikö tämä ole juuri sitä paljon puhuttua opintojen maksullisuutta?
Vaikuttaa siltä, että Oulun yliopisto on autonomisessa rahoituspulassaan tehnyt virheen, jota se tulee vielä katumaan.
”Italian kielen kursseja ei tarjota kielikeskuksessa lukuvuonna 2010-2011.”
”Espanjan kielen kursseja ei tarjota kielikeskuksessa lukuvuonna 2010-2011.”
”Kielikeskuksessa ei tarjota ranskan kielen alkeiskursseja lukuvuonna 2010-2011.”
Poimintoja yliopiston uudesta strategiasta:
”Kansainvälisyys on yliopiston koko toiminnan läpäisevä näkökulma.”
”Yliopisto vuonna 2020 kansallisesti ja kansainvälisesti verkottunut”
”Kansainvälisyyden lisääminen nähdään kaikkia toimia läpileikkaavana asiana.
Strategisesti merkittäviä kansainvälisiä kumppanuuksia vahvistetaan ja kansainvälistä yhteistyötä ja liikkuvuutta lisätään. ”
Olin ajatellut jatkaa ensi vuonna ranskan kielen alkeisopintojani. Suunnittelin hakeutuvani vaihtoon johonkin ranskankieliseen maahan, ja tunnetusti ranskankielisessä maailmassa ei kovinkaan hyvin pärjää englannilla. Pääkoppani perällä vaikuttaa myös ajatus tulevaisuuden työurasta Brysselissä, jossa ranskan kielen hallinta on miltei elinehto. Tiesittekö muuten, että ranskaa äidinkielenään puhuvia on 110 miljoonaa ja toisena kielenään sitä puhuu 400 miljoonaa ihmistä?
Sain niskaani kylmän suihkun vieraillessani kielikeskuksen nettisivuilla. Sain lukea, ettei ranskan, eikä muidenkaan vapaaehtoisten, kielten kursseja järjestetä ensi lukuvuonna. Kielikeskus on joutunut maalitauluksi yliopiston keväisissä säästötalkoissa ja tulokset ovat nyt nähtävissä kielikeskuksen nettisivuilla.
Yliopiston strategiassa kansainvälistyminen on yksi läpileikkaava tavoite. Yliopiston tavoitteena on kansainvälistyä sekä opiskelijoiden että henkilökunnan osalta. Yliopiston päätös säästää kielten opetuksesta on räikeässä ristiriidassa sen strategisten tavoitteiden kanssa. Miten opiskelijat ja henkilökunta voivat lähteä ulkomaille ilman laaja-alaista kielitaitoa? Vain harvoissa maailman yliopistoissa voi todellisuudessa toimia kunnolla pelkällä englannin kielellä. Myös yliopiston kyky houkutella ulkomaisia osaajia heikkenee huomattavasti kun yliopistolla on mahdollisuus jatkossa kommunikoida vain englannilla muiden kielten taidon hitaasti hiipuessa. Kuinka yliopisto pystyy myöskään tulevaisuudessa houkuttelemaan hyviä kotimaisia opiskelijoita, joille monille laaja kielivalikoima on tärkeä kriteeri opiskelupaikkaa valitessa?
Kieliopinnoissa säästäminen on kaikista huonointa säästämistä eikä tue yliopiston strategiaa. Yliopisto on valinnut säästökohteekseen asian, joka vaikuttaa lähes kaikkien opiskelijoiden arkipäivään. Järkevämpää säästämistä on kohdistaa toimet sellaisiin kohteisiin, jotka vaikuttavat vain pienen opiskelijajoukon elämään. Nyt säästön tuntevat nahoissaan lähes kaikki opiskelijat.
Kielikeskuksen alasajon korvaamiseksi ollaan virittelemässä yhteistyötä maksullisten opetuksen tarjoajien kanssa. Eli jatkossa kieliä saavat iltaisin opiskella ne, joilla on siihen rahaa ja töiltään aikaa. Eikö tämä ole juuri sitä paljon puhuttua opintojen maksullisuutta?
Vaikuttaa siltä, että Oulun yliopisto on autonomisessa rahoituspulassaan tehnyt virheen, jota se tulee vielä katumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
