Tv-lupamaksu on perseestä

Suomessa maksetaan pian telkkarin katselusta yhä enemmän Ylen hallintoneuvoston päätettyä muutama viikko sitten korottaa tv-maksua 14 eurolla. Ensi vuonna television katselusta peritään 245 euron vuosimaksu. Suomesta tulee tv-katsojille keskivertoa kalliimpi maa Euroopassa. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa tv-luvasta peritään 191 euroa ja Isossa-Britanniassa vastaava summa on 148 euroa. Herää väistämättä kysymys, että miten ihmeessä opiskelijoiden odotetaan maksavan tv-lupa, joka on suuruudeltaan lähes kuukauden opintotuen kokoinen. Vai ajatellaanko kenties, ettei television kaltainen ylellisyys kuulu opiskelijan elämään?

Ihmisten into maksaa aina vain kallistuva tv-maksu on vähentynyt koko 2000-luvun. Samaan aikaan Ylen yllä leijuu uusien irtisanomisten uhka taloudellisen tilanteen kurjistuessa TV-maksun korotuksista huolimatta. Myös kaavailut pilkkomisesta luovat mustia pilviä Yleisradion tulevaisuudelle.

Selvää on, että Yle ei kykene tuottamaan kunnollisia palveluita ilman varmaa rahoitusta. Yleisradion puolueeton ja epäkaupallinen tiedonvälitys, monipuolinen kulttuurintuotanto sekä alueellinen ja vähemmistöt huomioonottava palvelu on vaarassa rahoituspohjan horjuessa.

Vasta kaatunut ja opiskelijoita paljon puhututtanut mediamaksu olisi sekin ollut ongelmallinen tapa hoitaa Ylen rahoitus. Kaikki olisivat joutuneet maksamaan tämän tasaveronomaisen maksun -tuloista, talouden koosta ja television omistamattomuudesta riippumatta. Jo nyt perittävä tv-maksu on tasaveronomainen kuluerä, jonka kohtelee pienituloisia epäoikeudenmukaisesti. Pakollinen mediamaksu olisi vielä pahentanut tilannetta.

Tv-luvalle ja mediamaksulle on kuitenkin olemassa vaihtoehto. Yleisradiolle voidaan luoda rahoitusmalli, joka takaa toiminnan pysyvyyden ja riippumattomuuden ottaen samalla huomioon kansalaisten maksukyvyn. Yleisradion rahoitus voidaan kerryttää rahastoon, jonka varat kerättäisiin pysyvällä verotuloihin kohdistuvalla korvamerkityllä osuudella. Tällä järjestelyllä olisi huomattavia etuja verrattuna tv- ja mediamaksuun sekä eduskunnasta riippuvaiseen suoraan vuosittaiseen budjettirahoitukseen.

Yleisradiolle korvamerkitystä verotulosta kartutettavan rahaston etuina ovat Yleisradion riippumattomuus suorasta budjettirahoituksesta ja kestävän rahoituksen turvaaminen ilman epäsosiaalista tasamaksua. Kyseessä on yksinkertainen menettely, jossa tietty prosenttiosuus valtion kaikista verotuloista ohjataan valtion radio- ja televisiorahastoon. Näin voidaan varmistaa Ylen rahoitus, luoda tarvittavaa vakautta ja varmistaa tiedonvälityksen vapaus ja riippumattomuus. Menettely edellyttää kuitenkin vähäisiä veronkorotuksia, esimerkiksi pääomaverotukseen tai korkeimpiin tuloveroluokkiin.

Yleisradion rahoitus on kriisissä, eikä porvarihallitus kyennyt tarjoamaan tähän vaihtoehtoa vaan sysäsi asian vaalien jälkeiselle ajalle epäoikeudenmukaisten mediamaksukaavailuiden synnytettyä kansalaisissa aiheellisen kritiikkimyrskyn. Malli Yle-rahastosta on toimiva ja yksiselitteinen ratkaisu Yleisradion rahoitusongelmiin.