Ydinkiimaa

Suomessa eletään kiihkeää uutta kuherruskuukautta ydinvoiman kanssa. Suomi ja ydinvoimateollisuus ovat kuin uudelleenrakastunut keski-ikäinen pariskunta. Kuherruskuukauttaan viettävä vanha pari suunnittelee kahden uuden jälkeläisen hankkimista, vaikka kolmannen pullan, Olkiluoto kolmosen, valmistuminen on yhä yliajalla. Kuka tietää milloin tämä yhä kalliimmaksi ja epävarmemmaksi osoittautuva ydinvoimakuopus on valmis. Suomi ottaa myös hihkuen vastaan uraanikaivokset. Suunnitelmana on kai brändätä tällä hetkellä puhtaalla luonnolla profiloitunut Lappi uudelleen ydinparatiisina. Myös koskiensuojelulakia ollaan tässä samassa kiimaisessa rytäkässä repimässä auki ja mahdollistamassa jo moneen kertaan haudatut Kollajan ja Vuotoksen rakentamisen. Hyvästi neitseellinen Lapin luonto, Suomen energiateollisuus on raiskuureissulla.

Ydinvoimassa on monta periaatteellista ja käytännöllistä ongelmaa, jotka nuoripari on kuitenkin päättänyt autuaasti lakaista maton alle. Mitä tehdä hehkuville jätteille? Poissa silmistä, poissa mielestä. Olkiluotoon kaivetaan par'aikaa Onkaloa, johon jätteet aiotaan loppusijoittaa 100 000 vuoden ajaksi. Saksasta on kuulunut uutisia, että siellä tynnyrit ovat jo alkaneet vuotaa. O-ouuu... Niidenhän pitäisi kestää satojatuhansia vuosia... Mitäs siitä, että nykymuotoinen sivilisaatio on melko varmasti romahtanut ja uudelleen kehittynyt jo moneen kertaan jätteiden yhä ollessa tappavan vaarallisia. (Vertailuna todettakoon, että nykyihminen on lajina noin 100 000 vuotta vanha ja ensimmäinen kaupunki rakennettiin 9000 vuotta sitten.) Miten selitämme tuleville ihmisille (jotka eivät varmasti ymmärrä nykykieltämme) sen, että älkää koskeko niihin jätteisiin! Onkalo vaikuttaa varmasti eksoottiselta aarreluolalta.. Uraanikin saattaa loppua jo muutamassa kymmenessä vuodessa, millähän sitten syötämme ydinlaitoksiamme.. Uraanikaivoksiin liittyy myös vakavasti otettavia terveys- ja ympäristöriskejä. Ydinonnettomuuden vaarakin on tietysti aina olemassa, varsinkin kun reaktoreita rakennetaan mahdollisimman halvalla ja nopeasti valvonta laiminlyöden. (Hyvänä esimerkkinä Olkiluoto 3. työmaan epäselvyydet.) Mitäs pienistä pääasia on, että energia on halpaa ja ydinvoimateollisuus nettoaa!

Olemme siis valmiita uhraamaan tulevaisuutemme, terveytemme ja ympäristömme tämän hetken talouskasvun ja halvan energian turvaamiseksi. On absurdia, että jätämme ikuisesti hehkuvaa jätettä, jotta pystymme tyydyttämään tämän hetkisen halvan energian tarpeen ja energiateollisuuden voitontavoittelun. Teemme ihmiskunnan historiassa jotain ihan uutta: jätämme jälkeemme jotain, joka on vaarallista käytännössä ikuisesti. Aikaisemmat ihmiskunnan sekoilut ovat rajoittuneet seurauksiltaan lähinnä vain silloiseen ajanhetkeen, mutta meidän perseilymme menee ihan uudelle tasolle -sadantuhannen vuoden päähän!

No onko meillä vaihtoehtoja? Kyllä on. Eikä se vaadi edes Vuotoksen ja Kollajan rakentamista tai turpeen polttoa. Mutta se vaatii elämäntavan muutosta. Se vaatii laajamittaista energiankäytön vähentämistä ja tehostamista. Se vaatii vähemmän kulutusta ja järkevämpää energian käyttöä. Se vaatii myös teknologian kehittämistä ja uusien energianmuotojen tehostamista. Se vaatii satsauksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nyt olisi korkea aika alkaa suunnitella siirtymistä vähäenergiseen yhteiskuntaan, jonka energiantuotanto perustuu uusiutuviin energianmuotoihin. Meillä on aurinko- ja maalämpöä, tuulivoimaa, vesivoimaa ja biomassaa omasta takaa. Lisäksi tutkimuksella voidaan kehittää aivan uusia uusiutuvia ja ympäristöystävällisiä energiamuotoja ja tapoja säästää energiaa. Mainittakoon myös, että hajautettu uusiutuva energiantuotanto työllistää paljon enemmän kuin pääasiassa siirtotyövoimalla rakennettava ydinvoima.

Muualla suunnitellaan ydinvoiman vaiheittaista alasajoa ja ollaan satsaamassa voimallisesti uuiutuvaan energiantuotantoon. Ruotsin Piittimeen ollaan esimerkiksi rakentamassa Olkiluoto 3. kapasiteetin kokoista tuulivoimapuistoa. Suomi taas tarttuu epätoivoisesti auttamattomasti vanhentuneeseen ydinvoimaan. Eikä tämä ole valitettavasti tsoukki.