Poimintoja Oulun yliopiston Kielikeskuksen nettisivuilta:
”Italian kielen kursseja ei tarjota kielikeskuksessa lukuvuonna 2010-2011.”
”Espanjan kielen kursseja ei tarjota kielikeskuksessa lukuvuonna 2010-2011.”
”Kielikeskuksessa ei tarjota ranskan kielen alkeiskursseja lukuvuonna 2010-2011.”
Poimintoja yliopiston uudesta strategiasta:
”Kansainvälisyys on yliopiston koko toiminnan läpäisevä näkökulma.”
”Yliopisto vuonna 2020 kansallisesti ja kansainvälisesti verkottunut”
”Kansainvälisyyden lisääminen nähdään kaikkia toimia läpileikkaavana asiana.
Strategisesti merkittäviä kansainvälisiä kumppanuuksia vahvistetaan ja kansainvälistä yhteistyötä ja liikkuvuutta lisätään. ”
Olin ajatellut jatkaa ensi vuonna ranskan kielen alkeisopintojani. Suunnittelin hakeutuvani vaihtoon johonkin ranskankieliseen maahan, ja tunnetusti ranskankielisessä maailmassa ei kovinkaan hyvin pärjää englannilla. Pääkoppani perällä vaikuttaa myös ajatus tulevaisuuden työurasta Brysselissä, jossa ranskan kielen hallinta on miltei elinehto. Tiesittekö muuten, että ranskaa äidinkielenään puhuvia on 110 miljoonaa ja toisena kielenään sitä puhuu 400 miljoonaa ihmistä?
Sain niskaani kylmän suihkun vieraillessani kielikeskuksen nettisivuilla. Sain lukea, ettei ranskan, eikä muidenkaan vapaaehtoisten, kielten kursseja järjestetä ensi lukuvuonna. Kielikeskus on joutunut maalitauluksi yliopiston keväisissä säästötalkoissa ja tulokset ovat nyt nähtävissä kielikeskuksen nettisivuilla.
Yliopiston strategiassa kansainvälistyminen on yksi läpileikkaava tavoite. Yliopiston tavoitteena on kansainvälistyä sekä opiskelijoiden että henkilökunnan osalta. Yliopiston päätös säästää kielten opetuksesta on räikeässä ristiriidassa sen strategisten tavoitteiden kanssa. Miten opiskelijat ja henkilökunta voivat lähteä ulkomaille ilman laaja-alaista kielitaitoa? Vain harvoissa maailman yliopistoissa voi todellisuudessa toimia kunnolla pelkällä englannin kielellä. Myös yliopiston kyky houkutella ulkomaisia osaajia heikkenee huomattavasti kun yliopistolla on mahdollisuus jatkossa kommunikoida vain englannilla muiden kielten taidon hitaasti hiipuessa. Kuinka yliopisto pystyy myöskään tulevaisuudessa houkuttelemaan hyviä kotimaisia opiskelijoita, joille monille laaja kielivalikoima on tärkeä kriteeri opiskelupaikkaa valitessa?
Kieliopinnoissa säästäminen on kaikista huonointa säästämistä eikä tue yliopiston strategiaa. Yliopisto on valinnut säästökohteekseen asian, joka vaikuttaa lähes kaikkien opiskelijoiden arkipäivään. Järkevämpää säästämistä on kohdistaa toimet sellaisiin kohteisiin, jotka vaikuttavat vain pienen opiskelijajoukon elämään. Nyt säästön tuntevat nahoissaan lähes kaikki opiskelijat.
Kielikeskuksen alasajon korvaamiseksi ollaan virittelemässä yhteistyötä maksullisten opetuksen tarjoajien kanssa. Eli jatkossa kieliä saavat iltaisin opiskella ne, joilla on siihen rahaa ja töiltään aikaa. Eikö tämä ole juuri sitä paljon puhuttua opintojen maksullisuutta?
Vaikuttaa siltä, että Oulun yliopisto on autonomisessa rahoituspulassaan tehnyt virheen, jota se tulee vielä katumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olet kritiikissäsi aivan oikeassa. Olin äimistynyt kun kuulin näistä säästöistä ja leikkauksista Oulussa opiskelevilta kavereiltani. Toisaalta nauroin partaani ja olin tyytyväinen aikoinaan tekemääni päätökseen siirtyä etelään ja hakea opiskelemaan Suomen Turkuun. Niillä eväillä olen saanut itseni kammettua nyt jopa vielä etelämmäksi, Kolumbiaan vaihto-opiskelemaan.
VastaaPoistaTodella sääli, että Oulussa tehdään moisia typeryyksiä.
Oulun yliopisto tuskin tulee katumaan päätöksiään - ainakaan niin pitkään aikaan kuin oikeisto tätä maata ja maailmaa pyörittää. (ilmeisesti pitkään)
VastaaPoistaPäätökset jatkavat loogisesti sitä linjaa, jota hamassa 1980-luvun lopussa on lähdetty vetämään Suomen koulutuspolitiikassa. Oikeisto ajaa systemaattisesti koulutusjärjestelmäämme suuntaan, jossa ns. perusopetus, perustutkimus ja perussivistys ajetaan mahdollisimman alas, jotta huippuopetukselle, huippuyksilöille, huippuyksiköille, soveltavalle tutkimukselle ja maksuperustaiselle koulutukselle löydetään taloudellisia resursseja jaettavaksi.
Jotta voidaan keskittää resursseja "huippuihin" on karsittava perustasosta. Peruskoulujärjestelmää kurjistetaan jo siihen suuntaan, että eipä aikaakaan, kun yksityiset perusopetuksen koulut alkavat näyttäytyä todellisena vaihtoehtona yhä useammalle sellaiselle, jolla on vara maksaa. Perustutkimus ja muu vähemmän "vaikuttava"/"hyödyllinen" (=kaupallistamiskelpoinen) tutkimus on jo kovin ahtaalla. Kehitys on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä useimmat todella merkittävät innovaatiot ja keksinnöt edellyttävät vankkaa perustutkimusta. Tosin...sitähän voidaan rahalla ostaa sitten yksityisiltäkin..