Vappupuhe

Vappu on perinteinen työväen, opiskelijoiden ja kevään juhla. Elämän ja ihmisten juhla. Vappuna on jo pitkään ollut tapana kerääntyä yhteen juhlimaan kevään tuloa, viihtymään yhdessä sekä puhumaan politiikkaa. Viime vuosikymmeninä vappu on epäpolitisoitunut ja muuttunut yhä enemmän yleiseksi kevään karnevaaliksi.

Tämä on harmi, sillä vappu on erinomainen ajankohta nostaa esille epäkohtia ja tuoda näkyville ihmisten ääntä ja joukkovoimaa. Erityisesti nyt, suurten kriisien ja muutosten aikana olisi tärkeää tehdä näkyväksi ihmisten ajatuksia nykyisestä maailmanmenosta.

Viime aikojen uutiset ovat olleet kuin pahasta unesta. Työntekijät ovat joutuneet puolustusasemiin hallituksen ja työnantajaosapuolen vilautellessa perusihmisoikeuden -lakko-oikeuden, rajoittamista. Keskustelu käy kuumana myös työurien pidentämisestä, joka haluttaisiin tehdä näyttämällä keppiä työntekijöille ja opiskelijoille.
Opiskelijoille viime aikojen uutiset ovat olleet kylmää hikeä nostattavia. Lukukausimaksuilla ja lainanotolla opiskelijoita haluttaisiin kepittää valmistumaan nopeammin.
Uuden yliopistolain lupaama lisäautonomia näyttää tarkoittavan vapautta rahoituksen puutteessa supistaa toimintaa. Oulun yliopisto on autonomisessa rahoituspulassaan tehnyt päätöksen Kajaanin opettajankoulutuksen lakkauttamisesta ja suunnitellut kielikeskuksen alasajoa.

Myös kolmas vapun juhlakalu eli kevät voi huonosti.
Ihmiskunta ajaa itseään ja maapalloa kohti synkkää ydintalvea kun ympäristökatastrofia ja ilmastonmuutosta ei oteta tosissaan. Saamme jatkuvasti lukea uusista ympäristötuhoista ja maiden lipeämisestä päästövähennystavoitteistaan.
Ympäristö ja maapallon tulevaisuus ollaan valmiita uhraamaan talouskasvulle ja suuryritysten voitontavoittelulle.

Peli kovenee. Historia tuntuu kiihtyvän ja muutoksia tapahtuu yhä kovenevalla aikataululla. Ihmiset ja luonto ovat altavastaajan asemassa pääomapiirien tiukentaessa otettaan.

Kovenevassa meiningissä työläiset ja köyhät kääntyvät toisiaan vastaan vaikka yhteinen vihollinen on jossain ihan muualla.
Mieleeni tulee vanha demokraattisen nuorisoliiton juliste, jossa porvari potkaisee työläistä, joka sitten suuntaan vihansa ulkomaalaisia kohtaan. Monimutkaisista yhteiskunnallisista ongelmista syytetään yksinkertaistaen maahanmuuttajia. Rasismi on helppoa, keskustelu ja todellinen analyysi vaikeampaa.
Porvari nauraa partaansa myös kun ammattialat nahistelevat keskenään ja arvostelevat toistensa työtaisteluita. Solidaarisuus näyttää unohtuvan kun ajatellaan, että toisten hyvät työehdot ovat jotenkin meiltä pois.
Taloudellisten ongelmien aikana nostaa myös päätään ajattelu, ettei meillä ole juuri nyt varaa ottaa ympäristöasioita huomioon. Tosiasiassa meillä ei ole varaa olla ottamatta niitä huomioon.

En kuitenkaan suosittele luovuttamista tai puolustusasemiin kaivautumista.
Meidän tulee edelleen taistella yhdessä yhteisten etujen puolesta, sillä ihmiset Suomessa ja maailmalla eivät ole koskaan saavuttaneet mitään ilman yhteistä kamppailua. Joukoissa on edelleenkin voimaa.



Tarvitaan uudenlaisia organisoitumisen muotoja ja käytäntöjä, sekä avointa keskustelua ja yhteistyötä. Vanhat järjestäytymisen muodot eivät välttämättä enää vastaa nykyisiin yhteiskunnan ja työelämän vaatimuksiin, joten on kehiteltävä uusia yhteenliittymisen ja taistelun keinoja. Tarvitaan uutta globaalia solidaarisuutta ja yhteistyötä, sillä pääoma ei välitä rajoista eikä pitäisi työläistenkään välittää.

Yhteiskunnallisen keskustelun avaimet ovat tällä hetkellä porvarillisella leirillä. Ihmisten ja ympäristön ääni ei kuulu voimakkaiden määritellessä keskustelun aiheet ja tavat. Vasemmiston ja työväen on kyseenalaistettava valitseva oikeistolainen puheenparsi, jossa sellaisilla sanoilla kuin suomen kilpailukyky ja talouskasvu häivytetään luokka- ja eturistiriitoja. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi.
Nyt vastakkainasettelu pyritään rakentamaan tavallisten ihmisten välille, vaikka meneillään on historian mittakaavassa ennennäkemätön varallisuuden kasaantuminen ja uusjako sekä yhäti kiihtyvä luonnonvarojen riisto. On meidän tehtävämme tehdä tämä kehitys näkyväksi ja todelliset vastakkainasettelut tunnetuiksi.

On rohkeasti kyseenalaistettava vallitsevaa järjestystä, puolustettava ja vaadittava oikeuksiamme sekä nostettava keskusteluun uusia avauksia kuten hyvinvoinnin mittaamisen uudelleen määrittely ja talouskasvuimperatiivin kyseenalaistaminen, minimipalkka, työn jakaminen, suora demokratia, kulutuksen vähentäminen, perustulo ja radikaali ympäristöreformi. On otettava keskustelu haltuun ja määriteltävä uudelleen kehityksen suunta ja lähtökohdat. Lähtökohtana vaatimuksille on oltava ihmisten todellinen hyvinvointi luonnon kestokyvyn puitteissa.
Rahanvallan ajan lopettaminen ja ihmistenvallan ajan alku.
Yhdessä me voimme ja yhdessä me pystymme. Jos haluamme.

Hyvää vappua.